Tulevat tapahtumat

»

Näytä kaikki


Kuukauden kalajutut

»

Marraskuun viimeinen sunnuntai Klamilassa

»

Näytä aiemmat

Kuukauden kalajutut: Marraskuun viimeinen sunnuntai Klamilassa

Marraskuun viimeinen sunnuntaiaamu ja pakkasta yksi aste. Kerran vielä silakka- ja pilkkivehkeet mukaan ja tutulla porukalla Virolahdelle Klamilan venesatamaan. Onneksi ei tarvinnut ihan yöllä lähteä ja Kari noudettiin klo 7.30 Alakylästä.

 

Matkaan meni totutut tunti ja vartti ilman kommelluksia. Juha ja Veijo ehtivät 10 minuuttia ennen ja Juha oli jo nostanut muutaman hailin aallonmurtajan päästä. Pena oli tullut emäntänsä kanssa jo perjantaina ja saanut muutaman kilon haileja lauantai-iltana.

 

Kirkas keli ja auringonpaiste karkoittivat kuitenkin kalat heti alkuunsa. Itse sain aamupäivästä kaloja peräti neljä kappaletta, Juha 13 ja Veijo kaksi. Kari ja Varpu keskittyivät pilkkimiseen, Kari nosteli pikkuahvenia tasaisen rauhalliseen tahtiin. Varpukin sai muutaman pikkuahvenen ja lahnan.

 

Pena sai yhden hailin ja kyllästyi litkaamiseen .ja lähti kokeilemaan toiselle aallonmurtajalle ahvenia hailityötillä. Saikin niitä kaikkiaan kolme kappaletta n. 100 gr:n kokoluokkaa.

 

Puolenpäivän korvilla saatiin tulet aikaan grillikatokseen, vaikka Kari vähän epäilikin. Makkarat saatiin paistettua ja tällä kertaa ilman sytytysnesteen makua. Veijo juuttui paikalle tuotuun nahkasohvaan (ei meidän tuoma) ja pääsi lopulta siitä irti aikansa punnerrettuaan. Kaikkea ne paikalle tuovatkin.

 

Iltapäivä sujui rauhallisesti, lahti jäätyi tasaisesti vajaan sentin jäähän. Tosin jää rikkoontui kun ohikulkevat veneet ajelivat ohi.

 

Kyllästyimme kello kolmen korvilla ja Juha ja Veijo jäivät odottelemaan iltasyöntiä. Pena lähti jo aikaisemmin kotia kohden. Paikallisiakin tuli litkaamaan ja odottelemaan iltasyöntiä.

 

Karin ahvensaalis oli vähän yli 30 kappaletta, Varpulla kymmenkunta ja kaikki aika sinttejä.

 

Juha soitti noin tunnin kuluttua ja syöntiä kesti hänellä kolmen hailin verran, muille ei nykyäkään.

 

Ulkoilmaa saatiin oikein reippaasti taas kerran ja tämä taisi olla syksyn viimeinen retki ko. kohteeseen.

 

t Vakioporukka

 

 

Kuukauden kalajutut: Syksyinen isänpäivän kalastusretki Klamilaan

Kello oli tasan viisi sunnuntaiaamuna 9.11.2014 kun lastasimme Karin kalastusvarusteet autoomme ja suuntasimme kulkuneuvon keulan kohti Klamilan kalasatamaa.

 

Edellisen päivän lumisade valaisi muuten pimeää aamua, auton mittari näytti -1 astetta, mutta lammikot ei olleet jäässä ja vesi virtasi lumen sulaessa. Matka kesti kaikkiaan tunnin ja vartin sillä ajelimme rajoitusten mukaan. Metsän isoista elukoista ei onneksi ollut havaintoja, onneksi hirvijahtikin alkaa olla pääosin ohi. Perille päästiin ilman kommelluksia ja ei ollut yllätys että Juhalla oli jo litka meressä. Olivat ehtineet Klamilaan 10 minuuttia ennen meitä. Kaikkiaan oli mukana koko kuusikko: Varpu, Kari, Juha, Veijo, allekirjoittanut ja uutena jäsenenä Jaska.

 

Juha nosteli ensimmäiset silakat kahdella ongella vuorotellen ja alku näytti lupaavalta taas kerran. Tänä syksynä oli silakoita saatu suhteellisen hyvin aikaisempiin vuosiin verrattuna.

 

Muutkin saivat litkansa mereen ja onginta alkoi. Silakoita nousi harvakseen vähän jokaiselle (paitsi Jaskalle) ja päiväkin alkoi valjeta hiljalleen. Aamun aurinko nousi kahdeksan korvilla ja kun sataman valot sammutettiin syöntikin alkoi hiipua. Tosin Varpu nosteli suurimman osan saaliistaan yhden venelaiturin luiskan vierestä ja Karin litkaan tarttui hyvän kokoinen ahven.

 

Porukka siirtyi pilkkihommiin ja muutama ahven, pikkupasuri oli parin tunnin saalis. Silakoita tai oikeastaan ainoan silakan sai Veijo. Kymmenen korvilla siirryttiin grillikatoksen makkaran paistoon ja eväiden syöntiin. Taaskaan ei maltettu odottaa kertakäyttögrillin lämpenemistä ja makkaroissa oli pikantti sytytysnesteen maku. No kaikki makkarat menivät lopulta kaupaksi ja grillissäkin alkoi olla hyvä hiillos kun lopettelimme.

 

Onkiminen jatkui ja muutakin porukkaa ilmaantui satamaan. Tapahtumia ei tainnut olla kuin Karilla, yksi 300 gr:n lahna ja Jaskalla pari ahvenen poikasta. Kaikki tulivat pilkillä. Silakoista ei ollut hajuakaan jäljellä, ei myöskään muilla onkijoilla.

 

Hieman ennan puoltapäivää rensselit kasaan ja kotia kohden, pieni pydähdys Vaalimaalla munkkikahveilla, jolloin sai sytytysnesteen maun peitettyä. Unisina saavuimme kotiin jossa lämmin ja kotoisa sohva kutsui. Tuliaisina ainakin raitisilmamyrkytys, joka lämpimässä sisätilassa vaati  veronsa.

 

t p

 

ps. saalismäärät Varpu 15 silakkaa, Veijo 13, Juha 9, Pekka 7, Kari muutama ja Jaskalle ehkä nyky. Muita kaloja Karilla kaksi hyvän kokoista ahventa, lahna, pasuri, Jaskalla muutama pikkuahven, Juhalla muutama ahven ja Varpullakin ahven ja pasuri

 

 

Kuukauden kalajutut: KORHOSTEN kalareissu Inarille 16.8-23.8 2014

 

PÄÄOSAN ESITTÄJÄT: Leo Korhonen ”Leksa”, Hannu Korhonen ”Hanski”, Kari Korhonen, Petri Korhonen ”Petu”.

 

SIVUOSAT: Leila Aaltonen, Martti Aaltonen. 

 

 

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Rapukausi alkoi komeasti

Maanantai-ilta 18.8.2014 ja ravustus aloitettiin taas, taitaa olla jo viides peräkkäinen vuosi. Syöttikaloina särkiä ja salakkaa jotka saatiin pari viikkoa aikaisemmin Hyötiön kisasta ja ne pakastettiin silloin tuoreeltaan.

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Kaunis kesäpäivä Saimaalla

Lämmin sunnuntaiaamu ja Kari tuli aamukahville Pönniälään. Kalavehkeet oli mukana ja eikun veneeseen ja kohti Niittysaarta ja mutukatiska järveen. Entiset mudut alkoivat olla tosissaan entisiä, olihan ne olleet sumpussa jo parisen viikkoa.

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Inarin reissu 2014

Reissu heitetty ja kamat pesty ensi talvea varten...

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Kimmon ennätyskala

Ahveniahan minä pilkkimään taas kerran läksin...Taipalsaaren vesille, Pien-Saimaan puolelle.
Kolmisen tuntia seikkailin tutuilla sekä osin ennen kokeilemattomilla paikoilla mutta en löytänyt syövää kalaa juuri mistään.

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Eino-myrskyssä Klamilassa 17.11.2013

Kello 7 aamusta Kari kyytiin ja kohti Klamilaa. Tarkoituksena litkata silakoita ja samalla pilkkiä 'isoa' meriahventa.

 

Varpu ajeli matkan rattoisasti kun sai itse huilailla takapenkillä. Aamu valostui kirkkaana ja aurinko alkoi nousta kahdeksan jälkeen kirkkaalle taivaalle. Tuuli yltyi kuitenkin koko ajan ja laiturilla sai olla tarkkana ettei pudonnut mereen, sen verran voimakkaita puuskat välillä olivat.

 

Juha ja Veijo olivat litkanneet jo tovin ennen meitä ja heillä olikin sankoissa muutama silakka, Juhalla pari anopin kokoista. Sanoikin tarvitsevansa hailien päänkatkaisuun kunnon kirveen. Eli lupaavalta näytti, mutta mutta...

 

Kari sai heti alkaijaisiksi pari silakkaa, Juha ja Veijo meidän tulon jälkeen muutaman. Tuuli yltyi koko ajan ja puuskat nostattivat roska ja hiekkapilviä niin ettei tuuleen voinut katsoa ja hampaissakin alkoi hiekka narskua. Päivän jatkui muutoin kirkkaana ja kauniina.

 

Touhuamme tuli ihmettelemään yksi jos toinenkin paikallinen asukas ja mekin ihmettelimme väen paljoutta satamassa. Pari naapurimaan kalastajaakin tuli viskomaan litkaa virvelillä, mutta heillä oli enemmänkin ongelmia saada litkaviritelmäänsä pois meren pohjasta, niin paljon he sähläsivät laiturin toisessa nurkassa.

 

Silakoita ei kuulunut eikä näkynyt, yksi hyvä tärppi, mutta ei saalista ylös asti. Veijo nosti vierestä pikkusilakan sankoon samanaikaisesti.

 

Välillä mentiin pilkille myrskyisille laitureille. Juha nosteli ylös kymmenkunta isoa sorvaa, Kari haavi lahnan (alle kilon) muun sekalaisen saaliin lisäksi, Varpu sai jonkin pikkuahvenen ja itsekin pari pikkuahventa.

 

Puolenpäivän jälkeen grillille sytyttelemmään kertakäyttögrilliä, mutta kun se vain savusi niin tehtiin nuotio. Kari löysi pohjalle lisää hiiliä heidän edelliskerran grillistä. No, makkarat saatiin hyvin paistettua ja Juha ja Veijokin tulivat niitä maistelemaan. Tuuli yltyi edelleen.

 

Aloitettiin odottaa iltasyöntiä ja veikkaukseni oli kolme silakkaa ennen kello kolmea. Lotto pitäisi laittaa vetämään, sillä veikkaus osui nappiin. Kari, Juha ja Veijo saivat silakan mieheen kun heitimme ruokatauon jälkeen litkat mereen. Kari ja Varpu kyllästyivät taas litkaamaan ja lähtivät pilkille, Juhakin taisi käväistä. Varpu taisi saada pilkillä eniten saalista, pääasiassa isoja särkiä. Tuuli oli tasaisen puuskaista ja seurasimme mielenkiinnolla venepeittojen hajoamista tuulen niitä tuivertaessa.

 

Kello tuli vihdoin kolme ja iltasyönnin odotus alkoi ja alkoihan se kohta kolmen jälkeen ja loppui myös heti. Karille ja Veijolle silakka mieheen, Karille lisäksi yksi nyky. Paikallinen silakkaonkija, oikein specialisti, veti ketjussa norttia ja  saalis oli hänelläkin nolla. Katsoimme parhaaksi poistua paikalta, kun specialistin kommentit olivat sitä luokkaa, että olimme tyhjentäneet koko Suomenlahden silakoista, kun hän ei saanut yhtään tärppiä.

 

Pakollisen kahvitauon jälkeen ajelimme kotiin ja Vihtola/Kuusela seudun lumimyräkkä yllätti meidät vielä loppumatkasta. Alakylässä oli taas aivan kuivat tiet.

 

Silakkalitkat joutavat tältä syksyltä naftaliiniin ja nyt odotellaan jo hiljalleen jäiden tuloa. Siihen taitaa kyllä vielä mennä pitkään.

 

t P, Va, K, J ja Ve

 

ps. kuvassa muutama erittäin innostunut ja tarkkaavainen silakanlitkaaja odottaa iltasyönnin alkamista

 

pps. suosittelen lajia kaikille joilla on hyvä hermokestävyys, sitä laji tosiaan vaatii, koska syöntijaksot on viiden minuutin mittaisia noin kolmen tunnin välein, on syönti joskus jatkunut melkein 10 minuuttiakin

 

 

Kuukauden kalajutut: Juhannuksen saalista Saimaan seliltä

Aloitimme reissun torstaina iltapäivästä ja auto suunnattiin kohti Vanniemeä. Siellä tavaroiden lastaus veneeseen ja suunta kohti Korppisaarta. Sieltä jatkettiin perille Kyläniemeen. Porukkaa kokoontui sinne kaikkiaan kuusi henkilöä. Ilta meni saunoessa ja muuten vaan töristessä ja nukkumaan pääsi n 1.30 aamuyöstä. Savustin muutaman Inarin harrin ja yhden raudun ja ne oli tosi hyviä iltapalalla.

 

Aamusta lähdettiin Pyrhösen Karran kanssa ongelle Hietasaaren edessä olevan reimarin kupeeseen. Pikkuahven söi kohtuullisesti ja Varpu sai muutaman vähän isommankin ylös sumppuun. Karra virvelöi n. 1,5 kg:n hauen Calico Catilla ja vartin päästä sain n. 2 kg:n hauen mato-ongella. Onneksi siimat kestivät. Vähän sen jälkeen tuli pelastusalus Willimies veneen viereen ja YLEN kuvausryhmä ikuisti reissuamme YLEN uutisiin. Juttua voi käydä katsomassa osoitteesta http://areena.yle.fi/tv/1918245. Uutinen alkaa 4.31 minuutin kohdalta ja koskee pelastustoimia Saimaalla. Se tuli illalla pari  kertaa ulos valtakunnallisista TV-uutisista ja radiosta. Tapahtuman jälkeen siirryttiin juhannuspuuhin Kyläniemeen. Jälleen paistettiin muurikalla ahvenia ja 'Saaran' muikkuja ruisrauhoihin pyöriteltynä. Tosi hyviä ja niistä tuli luonnollinen jano. Mölkkyäkin pelattiin pari peliä, mutta sitä sotki uutisten kyttääminen tunnin välein.

 

Juhannuspäivänä Karra ja Varpu kävivät Hietsussa ongella ja Varpu sai n. 20 komeaa ahventa jotka Karra fileoi ja teki itselleen maukkaan kalakeiton. Ajelimme puolenpäivän jälkeen Vanniemeen ja syötyämme painoimme ongelle ja pilkille Liittokiven selälle. Kalat olivat kuitenkin pieniä ahvenia tai särkiä. Iltaa istuttiin Kukkojen kanssa melkein puoliyöhön.

 

Sunnuntaiaamuna tulivat Juha ja Veijo vieraaksemme ja lähdimme Ketun montulle. Kala ei kuitenkaan syönyt, olisiko aivan tyynellä säällä osuutta asiaan. Korpin matalikolta saimme pikkuahvenia ja särkiä, Värrätin kupeesta pari kookasta ahventa ja heinikon reunassa Juha onki kissalle salakoita.. Välillä kahvi- ja makkaratauko Korpissa.

Pitkäsaaren pohjoispäässä ruohikon reunassa söi salakat ja pikkusärjet. Siirryimme Honkaselällä olevan karikon reunaan ja silloin tärähti kiinni 1,204 gr:n ahven. Luulimme kalan olevan hauki, mutta kun sain sen pintaan se paljastui ahveneksi. Juha haavi kalan onnistuneesti ja ihmettelimme sen kokoa. Muuta mittakalaa ei oikein saatukaan siitä kohdasta. Seuraavalta kivikolta saimme kymmenkunta nättiä ahventa. On se kumma kun 300 gr:n ahven näyttää pikkusintiltä. Lopuksi käytiin Sotniemen kivikolla ja saalis oli pari otettavaa ahventa. Totesimme tehneemme täyden työpäivän lähdimme pakkaamaan kamoja kohti uusia seikkailuja.

 

t p

 

 

 

 

Kuukauden kalajutut: Inarin reissu 12.4.2013, päivitetty kuvia (30.4.) ->

Perjantai 12.4.2013 bussin keula kohti Alakylää ja Kari kyytiin tavaravuoren kera. Matka jatkui Saimaanharjulle ja Leksan tavarat ja mies kyytiin tavarakasan kanssa. Lopuksi vielä Rami ja hänen varusteet ja matka alkoi...

 

Perille päästiin Inariin n klo 9, 1,5 tunnin ajovuorojen jälkeen, välillä satoi hieman vettä ja välillä räntää. Suurin osa matkasta kuitenkin kuitenkin kuivassa kelissä. Kaksi kolaria kuitenkin näimme toinen Jyväskylässä ja toinen Kemissä. Onneksi emme olleet osallisia kummassakaan.

 

Inarissa kyselimme hotellista aamupalaa, mutta emme saaneet. Ko. hotellia emme suosittele kenellekään. Palvelu oli aika surkeaa.

 

Noin klo 10 saavuimme Partakkoon ja perille mökille. Pikainen majoitus ja kas kummaa silmät sikkurassa viereisen joen jäälle harrijahtiin. Isäntä oli kairannut reikiä jo aamusta.

 

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Helmikuinen pilkkireissu merelle

Suununtaiaamu kello 6.30 ja starttasimme auton Varpun kanssa kohti Vilkjärveä. Perille päästiin sovittuun aikaan seitsemäksi ja ahtauduimme Juhan autoon. Neljän hengen varusteet mahtuivat juuri ja juuri auton takakonttiin.

 

Seuraava kohde olikin mutkaisen Ylämaantien jälkeen Vaalimaa ja siitä edelleen Virolahdelle ja Siikasaareen. Perille päästiin hieman yli kahdeksan.

 

Reput selkään ja jäälle korkkaamaan reikiä. Yksi paikallinen kaveri oli meitä hieman nopeampi ja porhusi hangessa kohti Pisin suuntaa.

 

Ensimmäiset reiät heti lähtörantaan ja heti nostelimmekin ahvenia jäälle, mutta ne olivat tosi pieniä. Veijo jäi kuitenkin aloituspaikkaan ja me lähdimme Juhan perään kohti jo ennalta sovittua kalapaikkaa.

 

Jäällä oli tosi huono keli, vettä oli paikoin aika paljon jään päällä ja kohva ei kantanut, vaan putosi jalan alla kymmenen senttiä melkein joka askeleella.

 

Perille kuitenkin päästiin ja Juha nosteli noin 100 gr:n ahvenia jo konttiinsa minkä ehti. Kai niitä reilun puolenkymmentä oli. Me saimme Varpun kanssa edelleen pikkusinttejä.

 

Juha siirtyi taas parisataa metriä ja yksi Haminan mies liittyi hänen seuraansa. Eikä aikaakaan kun päätimme myös Varpun kanssa siirtyä sinne, kun heidän kädet kävivät kuin tuulimyllyt.

 

Nyt kalan koko muuttui itseltäni reilusti kookkaammaksi, päästiin jo varttikilon kaloihin.

Pohja oli kivikkoinen ja aiheutti muutaman kerran hämminkiä kun koukku tarttui kivenkupeeseen kiinni. Yhden morrin menetinkin ja vaihdoin kirkkaan punaisen ison morrin menetetyn tilalle. Syönti alkoi välittömästi kun puotin pilkin reikään. Vajaan 100 gr:n ahventa nousi tasaisesti joka reiästä.

 

Haminan mies keräsi puoliltapäivin kamppeensa ja häipyi rantaa kohden, me jatkoimme vielä tunnin verran ja paluumatkalla kokeilimme vielä aamun rei'istäkin ja sain pari varttikoista ylös asti.

 

Poiskävely oli yhtä hankalaa kuin aamullakin ja Veijokin löytyi lähtöpaikan tuntumasta. Oli myös aamusta saanut jonkun isomman, pääosa kaloista oli kuitenkin sinttejä.

 

Muita kaloja päivän aikana saivat Varpu pari särkeä ja Juha sai yhden pasurin, kivinilkan ja kasan kiiskiä. Veijo oli saanut särkilahnan.

 

Kotiin ajeltiin suuremmitta kommelluksitta Rajahovin kautta ja Juha korkkasi peliautomaatista kahvirahat takaisin. Kotona oltiin n. neljän maissa ja oman pussini paino oli 4,7 kg. Pienimpiä ahvenia oli heitelty iso kasa takaisin reikään jo onkivaiheessa.

 

t p

 

Kuukauden kalajutut: Vuoden viimeinen kalareissu

Vuoden viimeinen pilkkireissu suuntautui Väinölään su 30.12.2012, mukana allekirjoittanut, Varpu, Juha ja Juhan isä Veijo.

 

Olimme rannassa ennen yhdeksää ja tarpominen Riutanselälle kesti n. 1/2 tuntia. Paikoin kulku oli helppo, mutta vesi ja sohjo hidasti kulkemista paikka paikoin. Perille tavoitteeseen päästiin ja hip hurraa, selällä oli isoja laikkuja joissa pitäisi olla kalaa, niin ainakin toivoimme. Tosin jo lähtörannassa sanoin Juhalle, että Veijo pesee koko porukan kun jää melkein lähtörantaan.

 

Niin siinä sitten lopulta kävikin, kun palasimme jäältä kahden korvilla oli VEijolla selvästi suurimmat isomukset pakissaan. Osa n. 1/2 kiloisia körmyjä.

 

Tapahtumia meilläkin oli jonkun verran, pääasiassa pikkuahvenia ja jokunen särki. Juhalla oli iso hauki kiinni, mutta se ei kuitenkaan pysynyt kiinni. Juha sai myös muutaman 300 gr:n paistiahvenen, meidän suurimpien ollessa n. 100 gr:n luokkaa.

 

Keli oli suhteellisen hyvä, vain -5 astetta pakkasta, tosin etelätuuli oli paikoin aika puuskainen.

 

Nyt odotellaan uudenvuoden suojakelejä ja katsotaan vieläkö jäätilanne muuttuu. Nyt on jäällä hyvä liikkua eikä jäätäkään ole vielä turhan paljon. Paikoin on jäällä kuitenkin lumen alla vettä, mutta ne alueet on kuitenkin aika pieniä.

 

Kireitä siimoja kaikille harrastajille v. 2013

 

t ptu, Varpu, Juha ja Veijo

 

Kuukauden kalajutut: Sibeliuksen päivänä rikottiin omia ennätyksiä

Viikonloppu ja Jean Sibeliuksen päivä vietettiin kiertämässä pikkujärviä ja yhdellä niistä iski allekirjoittaneelle saaliiksi varsinainen joulupossu. Ahven painoi 1184 gr, pituutta ahvenella oli tasan 40cm .

 

Varpu sai viereiseltä reiäitä 10 minuuttia edellisestä tapahtumasta hauen joka painoi 1277 gr.

 

Lisäksi Varpulla oli taas 10 minuutin päästä seuraava isomus joka kuitenkin irtosi.

 

Ahven saatiin ylös tapsipilkillä 0,18 siimalla ja tapsi 0,14. Apukoukkua käytettiin apuna ylösnostossa.

 

Valokuvassa molemmat possut ja päivän pienin eli 2 gr:n ahven mittanauhan päällä.

 

t ptu

 

 

Kuukauden kalajutut: Itsenäisyyspäivän korkkaus

Aamuhämärissä ennen yhdeksää parkkeerasimme auton Juhan pihaan Vilkjärvelle. Lähtökuopissa olivat jo odottelemassa Seija ja Juha sekä Veijo, jolla ei tosin ollut pilkkivehkeitä mukanaan. Ei kuulemma viitsinyt palelluttaa sormiaan aamun pikkupakkasessa. Veijo otti kuitenkin mukaansa tuuran ja narukiepin turvallisuussyistä.

 

Pakkauduimme kahteen autoon ja tovin ajettuamme saavuimme yhden pikkujärven rantaan. Juha raskaimpana teki latua ja muut perässä. Jäätä totesimme olevan n. 8-10 senttiä, tosin sen päällä oli parin sentin kerros lunta.

 

Kun varusteet oli selvitetty niin pilkit veteen ja odotus alkoi. Juhan toiveet saaliista olivat aika reilut, koko olisi kuitenkin tulitikun mittaista.

 

Muutama reikä ja ei tärppiäkään. Tosin naiset Varpu ja Seija olivat jo ensimmäiset kalansa saaneet, myös Juha sai muutaman ahvenen ja yllätys yllätys kalat olivat kasvaneet tulitikun mittaisista parikymmengrammaisiksi pedoiksi. Ihan hyvän kokoisia ainakin pottikaloiksi.

 

Taas vaihdettiin Juhan kanssa paikkaa järven itäpäähän ja siellä jäätä olikin vain 4-5 cm ja yksi iso tumma läikkä, jonne ei uskaltanut edes mennä.

 

Nyt alkoi kalaakin tulla, paras reikä antoi reilut parikymmentä ahventa. Kokeilin jopa värikoukkua, mutta kalat vain näpräsivät sitä, kunnes Veijo kehoitti laittamaan siihen toukan. Johan kelpasi, puolenkymmentä piikkiniskaa oli heti jäällä. Arvatkaapa muuten kuinka monta piikkiä on ahvenen selkäevässä, on niitä niinkin monta kuin 15. Tuntuu tosi häijyltä kun ne iskeytyvät kämmeneen ja tikkaavat siihen pieniä reikiä vieri viereen.

 

Matka jatkui takaisin, kun emme eteenpäin päässeet jäätilanteen vuoksi. Keskemmälle mentäessä jää oheni huomattavasti, joten kiersimme lähtöpaikan kautta toiseen suuntaan eli länsipäähän järveä. Siellä oli jäätä n. 15 cm eli uskalsimme mennä pienen salmen yli vastarannalle.

 

Kalaa tuli tasaisesti melkein joka reiästä, ei kuitenkaan mitään isomuksia, muttei myöskään ihan pikkuisia.

 

Vähän ennen kahta lopettelimme ja kiersimme taas huonon kohdan maitse ja talsimme autoille itsenäisyyspäivän pullakahveille jotka Juha oli aamulla termariin keittänyt. Oli hänellä mukana makkaratkin, mutta jätimme ne seuraavaan kertaan, kun emme viitsineet tulia enää tehdä.

 

Ilta alkoikin jo hämärtää kun olimme Varpun kanssa kotosalla ja siivosin vielä saaliin purkitusta varten pakkaseen. Meillä oli ahvenia yhteensä 138 kpl, oma pussini painoi hieman yli 2,5 kg, Varpulla 1,75 kg, Juhakin soitti saalismäärän eli 2,25 kg ja Seijallakin oli melkein 2 kg.

 

Mahtavan hieno Suomen 95-vuotispäivä.

 

t p

 

Kuukauden kalajutut: Isänpäivänä silakoita etsimässä

Starttasimme auton klo 6.00 kotipihasta ja haimme Karin kyytiin Alakylästä. Tankkauksen jälkeen ajelimme unisina Vaalimaan Teboilille kahville. Auton valot hukkuivat pimeään asfalttiin tosi hyvin ja sumukin häiritsi matkamme alkuosaa. Päivä valkeni kuitenkin sopivasti kun saavuimme Klamilan satamaan.

 

Onkilaitteiden viritys ja litkojen uitto alkoi. Meidän lisäksi tuli paikalle yksi paikallinen onkija joka saikin heti muutaman silakan. Meillä oli vain tyhjää, Varpu sai tunnin odottelun jälkeen kalan ja niin Karikin ja vielä toisenkin, itselläni oli epäselvä nyky. Siihen se silakoiden tulo sitten loppuikin koko päivänä.

 

Etelätuuli yltyi aamun kuluessa ja välillä tavarat tahtoivat lennellä pitkin laituria. Yhdentoista maissa kyllästyin litkaamiseen ja otin esille pilkkivehkeet.

 

Vähän aikaa kokeiltuani sain yhden ahvenen ja päätin vaihtaa laituria. Uudessa paikassa pilkki veteen ja perhana pilkki kiinni pohjassa, ei olekaan vaan se lähti liikkeelle. Vajaan kilon painoineen ahven pilkissä kiinni ja ei tietysti haavia mukana. Aikani kalaa uitettuani päätin yrittää sitä ylös ja sehän tuomittiin epäonnistumaan. Siima rapsahti poikki ja Hummonleija hävisi kalan mukana syvyyksiin.

 

Uusi pilkki kehiin ja heti ylös reilu satagrammainen ja perään toinen. Nyt heräsivät Kari ja Varpukin. Hekin kaivoivat pilkkivehkeet esiin. Päivän kuluessa ahvensaalis oli kohtuullisen hyvä melkein parikymmentä ahventa / henkilö, muuta kalaa saimme lahnoja, isoimmat reilusti yli puolikiloisia, jokunen sorva ja pari isoa särkeä.

 

Vähän ennen kahta käytiin paistamassa makkarat grillikodalla ja vielä hetki kokeiltiin pilkkimistäkin. Varpu oli ainoa joka sai kosketuksen kaloihin.

 

Haukotellen ajelimme takaisin Lpr:ään taas yhtä retkeä rikkaampana ja uni maistui kun pääsi omalle sohvalle vällyn alle raitisilmamyrkytyksen takia.

 

 

Kuukauden kalajutut: Muikunpyynnissä Kyläniemessä ja Pönniälässä

Lokakuun viimeinen viikonloppu menossa ja muikku alkamassa kutuaan. Sää perjantaina hieman tuhnuinen kun ajelin Kyläniemeen ystävieni Arin ja Tuomon vieraiksi jo perinteiseksi tulleeseen muikunpyyntiin.

 

Ari olikin jo valmiina kun pääsin pihaan, ruokaa suuhun ja eikun menoksi järvelle. Mukana oli vierailevana tähtenä Petri. Tuuli oli keskinkertainen kun laskimme minun tuomat verkkoni järveen, vettä oli alla reilut 20 metriä. Seuraavaksi lapettiin Arin verkot ylös, ne oli laskettu jo torstaina. Voihan kehveli, muikkuja oli noin kilon verran jos sitäkään. Ei auttanut muuta kuin verkot takaisin järveen ja soitto Jarille. Jari lupaisin että kaloja saisi jonkinlaisen pussin häneltä.

 

Harvassa verkossa oli kuitenkin hauki ja lahna. Jo torstailta pojilla oli muikkuverkosta saatu kolmen kilon kuha.

 

Puolen päivä jälkeen haimmekin kalapussin Jarilta (n. 6 kg) ja kun saimme ne perattua savustin oli kuumana pari tuntia. Uisteluporukkakin tuli rantaan kahden mukavan kokoisen Saimaan lohen kanssa ja ne kalat perattiin kraaviksi pojille mukaan.

 

Lauantaiaamu lähti käyntiin hieman tahmeasti, liittyiköhän siihen jotenkin illalla nautittu Santa Helena ja loistava illallinen jonka Ari kokkasi.

 

Vesille kuitenkin ja nyt mukana oli Tuomo, Petri poistui kotiinsa jo perjantaina. Keli oli mitä parhain, vaikka sumu ja lumisade hieman häiritsikin. Nyt verkoissa oli jo kalojakin, mutta merkki oli hieman väärä, eli ahvenia. Pojat heittivät minut tyynelle laiturille, jossa päästelin ahvenet verkoista. Muikkuja oli mukana muutama. Tunnin verran odottelua kun he laskivat pyydykset uudelleen Kyläniemen pohjukkaan. Harvoissa verkoissa kaksi ahventa.

 

Päivä kului leppoisasti, kalat siivottiin ja savustettiin. Illansuussa saunottiin ja kuunneltiin Taurun Eeroa radiossa kun Saipa voitti Pelicansin. Arilla oli loppuillaksi pahvitörppö punaviiniä ja kuluikin loppuun ennen puoltayötä.

 

Sunnuntaiaamu oli taas sumuinen ja verkot kokonaan ylös, muikkusaalis oli taas laihanlainen, tosin ahvenia oli taas suurin osa.

 

Normaalit siivoukset ja kesärenkailla oli kiva lipsutella kotia kohden yhtä reissua rikkaanpana.

...

Seuraavana viikonloppuna Pönniälässä lauantaiaamuna oli muikkusaalis puhdistettuna kaksi sangollista ja sunnuntaina vielä yksi. Muilla oli suurinpiirtein saman verran kalaa kuin meillä ja useampi porukka oli käynyt verkoilla viikon aikana samoin tuloksin. Kalastajien mukaan Kyläniemessäkin pitäisi olla muikkuja pilvin pimein, mutta ei vaan ollut ja Pönniälässä saaliit ovat parhaat moniin vuosiin.

 

Kutu alkoi olla ohi, sillä suurin osa muikuista oli poikamuikkuja, jotka tosin pyörivät kutupaikalla vielä viikon/pari.

 

t p

 

 

 

Kuukauden kalajutut: Heinäkuisia affenia

Heinäkuun toinen maanantai, lämpöasteita vähän yli 20 astetta, pilvinen ja tuulinen keli. Juha tuli isänsä kanssa meitä noutamaan kahden jälkeen iltapäivällä ja syötyämme hyppäsimme kyytiin ja reissu kohti isomuksia alkoi.

 

Pönniälässä vermeet pakattiin veneeseen ja vene kiiruusti vesille. Ensimmäinen tuttu pilkkipaikka ja muutama körmy ylös. Ei kuitenkaan mitään jätti-isoja, perusaffenia kylläkin.

 

Paikan vaihto pari kertaa, ei muuta mainittavaa kuin tuuli yltyi...

 

Onkityylin vaihto pilkeistä vapaonkiin. Seuraavassa paikassa niemen kärjessä se vähän aikaa auttoi. Muutama koukkukin taisi mennä kun kaikki eivät suostuneet haavia käyttämään kalan ylösnostossa.

 

Pari muuta paikkaa kokeiltiin, kalat pääosin pikkusinttejä ja sen jälkeen kohti kotirannan kivikkoa.

 

Tuskin ankkuri oli järvessä kun huitominen alkoi. Saavi täyttyi hetkessä n. 200-400 gr:n saaliista ja kuin tilauksesta katselimme kun edellisessä paikassa alkoi synkkä sade.

 

Alkava sade ja tuuli ajoi meidätkin rantaan ja juuri ajoissa. Kaloja kertyi reilu ämpärillinen, pienimpiä päästettiin aika kasa takaisin kasvamaan. Isomukset fileerasin myöhempää käyttöä varten  ja menihän niitä osa velipojallekin hyötykäyttöön.

 

Yhtä reissua rikkaanpana Pekka, Varpu, Veijo ja Juha

 

Kuukauden kalajutut: Isompi otus kuokun vieressä

Lauantai-ilta Saimaalla onkireissulla Varpun kanssa. Pari paikkaa testattuamme päätimme lähteä tutulle selkämatalikolle, olihan sieltä edellisenä iltana saanut ahvenia savustettavaksi ihan kohtuullisesti.

 

Sää oli mitä parhain, puolipilvinen, aurinko paitoi lämpimästi ja melkein tyyntä. Laineita kuitenkin sen verran sopivasti että koho heilui lupaavasti.

 

Onginta alkoikin lupaavasti, sillä ankkuri heitettiin keskelle ahvenparvea, joka ajoi takaa pikkukaloja. Muutama sadan grammen ahven veneeseen kunnes Varpun pelästynyt huuto, Norppa selän takanasi.

 

Pää hävisi kuitenkin veden alle ennenkuin ehdin sen nähdä. Onkiminen kuitenkin keskeytyi hetken päästä kun varsinainen leikki alkoi.

 

Puolisen tuntia leikittiin kuurupiiloa kanisterin takaa, välillä ratsastettiin laineilla selällään ja välillä käytiin veneen alla ja vieressä tutustumassa meihin. Kun kuutti kyllästyi leikkiin se hävisi yhtä yllättäen kuin oli ilmestynytkin.

 

t VKo ja PTu

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Pilkkikauden päätös- ja kesäkauden avaus Karhusjärven majalla

Kahdeksan melkein mustaa miestä hikoilee kuumaksi lämmitetyssä pätsissä ja pyyhkii nokisilla käsillä milloin kasvojaan milloin muuta paikkaa kropassaan. MItä kauemmin miehet lauteilla istuvat sitä mustemmiksi he muuttuvat lauteilta ja seinistä tarttuvasta noesta.

 

Mutta ei huolta, nauru raikaa ja juttu luistaa. Hetken päästä porukka säntää ulos ja osa pulahtaa kylmään 15 asteiseen lammikkoon ja saa osan noesta huuhdottua lammikkoon. Muu porukka jää ihmettelemään miten mustan noen saa ihosta irtoamaan ja lähtee kuitenkin uudelleen savusaunan lauteille.

 

Onneksi toinen sauna on myös lämmitetty ja siellä käydäänkin pikaisesti pesulla savusaunan jälkeen. Todella hieno kokemus päästä pitkästä aikaa savusaunan löylyihin ja löylyttää mennyt pilkkikausi taakseen.

 

Seikkailu alkoi kuitenkin 17.30 kun osa porukasta hyppäsi torin laidasta Hännisen pikkubussin kyytiin ja matka aloitettiin aivan vika osoitteeseen. Maakuntakierros Rasalassa vei kuitenkin vain noin puolisen tuntia kun pikkubussi kaarsi Karhusjärven Erän metsästysmajan pihaan. Pikkubussi + Meuroset kävivät tutustumisreissulla myös Saimaan ladun Karhusjärven majan pihalla joka sijaitsi illanviettopaikastamme muutaman kilometrin päässä.

 

Leikkimielisen tietokilpailun voitti Jorma yhdeksällä oikealla vastauksella. Tosin Jorma valitti lukulasiensa jääneen kotiin ja hän laittoi rukseja arviosta, kun ei oikein saanut pienestä tekstistä selvää. Hyvä suoritus kuitenkin.

 

Saunan jälkeen muistimme vielä viime kesän sm-pronssijoukkuetta pikkulahjalla ja makkaranpaiston/iltapalan jälkeen tasainen puheensorina täytti tuvan ja kun Hännisen bussi tuli pihaan keräsimme kamppeet ja lähdimme kaupunkia kohti.

 

Kiitämme Karhusjärven Erän isäntiä saunan lämmityksestä ja mainiosta retkipaikasta

 

Kilpailukysymykset (vastaukset YHDISTYS/SEURA-sivun takaa)

 

Kuukauden kalajutut: Pilkkikauden päätösretki Kyläniemeen

Pilkkikauden päätösretki tehtiin Karin ja Varpun kanssa Utulan vesille huhtikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna.

 

Perjantaina kasattiin kamppeet autoon ja ajeltiin illaksi Kyläniemeen LUK:n mökille. Ilta meni saunoessa ja korttia pelatessa jopa yli puolenyön. Siihen auttoi osittain Santa Helenan rypäleinen tuote, jota Karin kanssa maistelimme. Illasta alkoi koko yön kestävä vesisade, joka meitä hieman arvelutti, olihan kaikilla jääneet sadekamppeet kotiin.

---

 

Aamulla nousu oli vaikeaa seitsemän aikaan, mutta kampesimme kuitenkin ylös ja aamupalan jälkeen autoon ja kohti Tuomaalan lahtea. Vettä alkoi sataa oikeasti ja sumukin yltyi tosi tiheäksi.

 

Parkkipaikkaa etsiessä olimme jo luovuttaa sillä vettä satoi melkein kaatamalla. Onneksi sade kuitenkin hellitti ja tallasimme läheisen pellon poikki jäälle.

 

Sumu yltyi uudestaan ja väliin ei nähnyt kuin parinkymmenen metrin päähän, sade onneksi loppui.

 

Pilkimme melkein puolipäivään asti kunnes päätimme lähteä kahville ja tauolle Utulan kaupalle. Kala oli tosi pientä ahventa ja särkiä. Isomuksia ei ollut mukana yhtään, ei oikein tärppejäkään.

---

 

Seuraava kohde oli Kaukopään Kalamaja ja sinne lähdimmekin kahvitauon jälkeen. Sumu jatkui edelleen ja kuuntelimme rannassa missäpäin jo paikalla olevat pilkkijät olivat. Jäimme kuitenkin lähtörantaan ja Varpu sai siitä muutaman särjen, ei muuta.

 

Ei muuta kuin kamppeet autoon ja kohti Kysmälahtea, jonne saavuimmekin puolentunnin ajomatkan jälkeen.

 

Taas jäälle ja kokeilemaan, mutta ei sielläkään kala syönyt. No Kari sai toistakymmentä tupakin mittaista ahvenen sinttiä ja itse sain yhden vastaavan

 

Kolmen jälkeen lopettelimme, sillä nälkä alkoi kurnia vatsassa. Ilmakin oli kirkastunut ja maisema muuttui tutuksi aikaisemmilta käyntikerroilta.

---

Mökillä Varpu laittoi sapuskaa ja Karin kanssa siivosimme saadut kalat (myös särjet). Kari aikoi tehdä särjistä mausteista purkkikalaa.

 

Ruoka maittoi koko päivän ulkoilun jälkeen ja saunakin saatiin lämpimäksi. Sauna jälkeen 'seiskakierros' ja johan alkoi väsyttää jo ennen kymmentä, osasyynä nyt hyvänmakuinen Gato Negro jota Karin kanssa maistelimme. Varpulle riitti unilääkkeeksi yksi pullo siideriä.

---

Sunnuntaina Kari antoi meidän nukkua taas seitsemään ja aamupalan, mökin siivouksen ja kamppeiden pakkauksen jälkeen olimme taas autossa.

 

Vajaan tunnin ajomatka (lossi välissä) ja taas Utulaan Tuomaalan lahteen. Nyt paistoi jo  aurinko ja ilma lämpeni niin nopeasti, että osan vaatteista voi laittaa pilkkireppuun.

 

Kala oli edelleen kateissa, muitakin pilkkijöitä näkyi jäällä, mutta kai kala ei heilläkään syönyt koska hävisivät jäältä jo ennen puolipäivää. Yksi paikallinen isäntä kävi näyttämässä miten isomuksia saadaan jäälle. Viritelmä oli aika hurjan näköinen kolmen morrin tapsivehje.

 

Tehosi kyllä hyvin kun kateellisina katselimme hänen saamiansa n. 300-400 gr:n ahvenia. Meille niitä ei kyllä suotu vaikka merkkasimme viimeiset reiät vanhoilla toukilla.

 

Puoli kahden aikaan pilkkiminen riitti ja kasasimme kamppeet ja tallasimme autolle.

 

Nokka kotia kohden ja kahville Virmutjoen Kasinolle ja sen jälkeen vajaan tunnin ajomatkan jälkeen olimme kotosalla taas yhtä reissua rikkaanpana. Puhdistin päivällä saadut särjet ja katsotaan onnistuuko purkitus niiden osalta, mutta se onkin jo toinen juttu...

 

t PTu, Varpu ja Kari

 

ps. reissu ja jäätilanne kiinnosti myös muita, sillä toistakymmentä eri henkilöä kyseli kuulumisia perjantain ja sunnuntain välisenä aikana

 

 

 

Kuukauden kalajutut: Pilkkiretki LP - KKV Ruokkeella 14.4.2012

Aamusta ani varhain eli ennenkuin kello oli 5 haki Leksa meidät Kahilanniemestä.

 

Retkeä oli jo valmisteltu edellinen viikko, olihan Varpu kinunnut arpapalkintoja kassillisen ja pitihän ne kilpailupalkinnotkin hommata ennen lähtöä.

 

Tavaraa oli reilusti matkassa kun lähdimme kohti Viipurinportin ABC:tä. Sinne kokoontui parinkymmenen hengen porukka LP:n jäseniä ja Matti ohjasi bussin paikalle n. 5.30 ja lastauduimme autoon. Siellä olikin jo Taavetin porukka paikalla. Joutsenosta nappasimme mukaan Juhan ja Laku Pekan Lohelasta vielä muutaman kisailija bussin kyytiin.

.

Matka jatkui arpoja ostaen ja kas kummaa olimmekin jo Ruokkeella hieman yli seitsemän.

Aamukahvien jälkeen käskynjako ja lähtö vetiselle Hummonselälle 7.50.

Porukka hajaantui aika hyvin pitkin selkää ja itse lähdin yhden porukan matkassa vasemmalle puolelle selkää (ei olisi kyllä kannattanut).

 

Kala oli tosi tiukassa, paitsi Pohjosen Juhalla jonka viereen minäkin lopulta tieni löysin. Oma tulos muutama pikkuahven ja Juhalla puolikiloisia. Muutama muukin henkilö kasaantui samaan porukkaan, mutta Juha oli ainoa joka sai kunnolla kaloja.

 

Puolenpäivän jälkeen alkoi sataa vettä ja lähdin tallaamaan kohti Ruoketta välillä pilkkien ja muutaman pikkuahvenen saaneena.

 

Kisa loppui puolikahdelta ja vähän ennen kahta olivatkin kaikki kisaajat Ruokkeen lomakylässä makkaran syönnissä ja kahvikupin ääressä.

 

Palkinnot jaettiin parhaiden kesken ja LP voitti joukkuekisan selvästi melkein 8 kilon erolla.

 

Romppeet kyytiin ja paluumatka alkoi arpajaisilla jossa totesimme peräpään porukan ostaneen melkein puolet arvoista. No jäi voittoja muillekin vielä, kiitos arpapalkintojen kerääjien. Päävoitot jäivät melkein etupenkkiläisille, eli ei nyt aivan kaikki mennyt takarivistölle.

 

Paluukyyti samaa reittiä takaisin, osa porukasta jäi Lohelaan ja Imatralla sitten paukahti autosta jousi tai vastaavaa. Pomppuinen ja paukkaava kyyti toi meidät kuitenkin perille ABC:lle, josta kuka enemmän ja kuka vähemmän väsyneenä suuntasi kotia kohden.

 

Matti kävi vaihtamassa Taavetin porukan kanssa uuden auton ja loppuporukkakin pääsi onnellisesti perille.

 

Yhteistuumin todettiin retken muuten onnistuneen, mutta ensi vuonna ei mennä ainakaan Ruokkeelle. Se onkin sitten uuden tarinan paikka eli etsitään hieman kalaisampi kohde.

 

t ptu

 

Kuukauden kalajutut: Aprillipäivän kalakisa Santaniemessä

Hyvissä ajoin eli ennen seitsemää kokoontuminen Simolantien Nesteelle ja ajo kohti Virolahtea ja Santaniemeä alkoi. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkastakin peräti 10,5 astetta.

 

Tunnin ajomatka ja hyvissä ajoin perillä, ensimmäisinä koko porukasta. Vajaan tunnin odottelun jälkeen totesimme, että olisimme voineet pitää omat kilpailut sillä paikallisia ei ollut mukana kuin kourallinen. Pilkkijöiden jäseniä oli mukana Varpu, Seija, Terttu, Laila, Juha, Jaska, Leksa, Kari, Jorma, Pasi, Jari, Pekka ja Liukot ja muuten vaan mukana Juhan isä Veijo.

 

Venäläisiä oli jo joukko pilkillä ennenkuin ehdimme jäälle, saalistakin mitä ilmeisimmin jäällä ja sen näki lokkiparvista.

 

Varttia vaille yhdeksän jäälle ja parikymmenhenkinen kilpailuporukka levisi tasaisesti pitkin Santaniemen karien reunoja.

 

Tasalta ensimmäinen reikä auki ja eikun menoksi ja kas kummaa sadan gramman ahven tarttui heti pilkkiin. Muutama tyhjä reikä ja sen jälkeen pari tuntia samalla reiällä siimat kireinä parin sadan gramman särkiä pilkkien...

 

Tapsit paukkui kun joku isomus kävi viemässä kultamorrin, ...kele, mut ei kun uusi onki kehiin.

 

Sää muuttui tuulisemmaksi ja keräsi myös kumpupilviä, niin ettei aurinko ihan koko aikaa heloittanut kirkkaalta taivaalta.

 

Selkää piti välillä oikoa kävelemällä sekä vaihtaa konttiin tyhjä pussi kun edellinen alkoi täyttyä. Välillä reiän vaihto ja jopa muutama hetki aivan tyhjää ja uuden kultamorrin viritys pilkin alle...

 

Jopas tehosi ja taas istuttiin samalla reiällä kisan loppuun asti...

 

Kultamorrin yläpäässä keikkui suurimman osan päivän iso Hummonleija, alapäässä 10 numeron kultamorri ja syöttinä vaalea, punainen ja pronssi kärpäsentoukka sekä houkuttimeksi survisentoukka silloin tällöin. Se paransi selvästi syöntiä jos se alkoi hiipua..

 

Syvyyttä oli ainoastaan kaksi-kolme metriä, tosin pohjavaihtelut huomasi aika helposti kun pohja oli kivikkoinen... 

 

Kahdelta pilkit ylös ja totesin kaloja tulleen vajaa 300 kpl, niistä 90 % särkiä, muutama ahven, jokunen kiiski ja lahna tai pasuri ja muutama sorva. Onneksi oli pulkka mukana. Leksa auttoi mm. päivän veteraanisarjan voittajalle repun selkään kun ei sitä itse saanut (21 kg kaloja).

 

Pilkkijöiden porukka pärjäsi kisassa tosi hyvin, sillä päivän suurin tulos oli Juhalla 22 kg, Pasi toinen 14,5 kg ja Pekka kolmas 14 kg. Leksa oli veteraanisarjan toinen 15 kg kaloja, Kari kolmas melkein 14 kg, Jaskalla 11 kg. Varpu voitti naisten sarjan melkein 14 kg:n tuloksella ja Seija oli toinen yli kympin, myös Tertulla 10 kg:a rikkoontui. LP:n loppuporukkakin sai kaloja kympin molemmin puolin tai hiemen alle eli kalaa nousi LP:n toimesta jäälle yli 150 kg.

 

Veijokin kävi jäällä aivan lähtörannassa ja kun kontti tuli kaloja täyteen niin lopetti siihen.

 

Tyytyväisinä ajelimme kotiin, ainoa harminaihe oli kilpailijoiden vähyys joka suurimmaksi osaksi johtui päällekkäisistä kilpailuista.

 

t ptu

 

ps. loppukommentti Jaskan suusta: minkähän verran tuolta saisi kaloja jos kävisi harjoittelemmassa ja tietäsi heti kisan alusta suurinpiirtein missä isommat kalat ovat...

 

pps. lukijat saavat muuten itse arvuutella oliko tämä kilpailu aprillipila vai ei...

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuukauden kalajutut: Helmikuussa matikkapilkillä

Pakkasta -18 astetta ja etelätuuli tuntuu hurjalta, mutta eikun menoksi.

 

Kello lähenee tiukasti kello kolmea iltapäivällä kun hotkin ruokaa suuhun, etsin otsalamppua ja puen pilkkivaatetusta ylle, kaikkea yhtä aikaa. Sovittu lähtöaika ylittyy vääjäämättä, mutta ei me olla kuin vartin myöhässä.

 

Vielä syöttisilakat pakkasesta mukaan ja kiirusti autoon ja kohti Alakylää. Kari on jo valmiina odottelessa, tavarat kyytiin ja keula kohti Vaalimaata.

 

Matkalla soitellaan Ylämaalta Juhalle ja ovat jo Virolahdella isänsä ja Matin kanssa.

 

Reilun tunnin ajomatkan jälkeen ollaan Klamilan kalasatamassa ja kontti selkään, kaira mukaan ja jäälle. Matti ja Veijo ovatkin jo karin reunassa, Juha ties missä.

 

Karille selvittiin mekin ja reikien määrästä päätellen tästä on ongittu ja paljon.

 

Puolen tunnin päästä tulee leikkiin mukaan pari paikallistakin kaveria ja kun alkaa hivenen hämärtää niin Matti nykäisee ensimmäisen limanuljaskan jäälle, noin kilo.

Hieman aikaa ja Varpu saa ensimmäisensä (myös illan viimeisen), reilu 1/2 kiloa. Kari on ollut sivussa hiljaa ja ilmoittaa saaliikseen pienen matikan. Allekirjoittanut ja Veijo sekä paikkakuntalaiset ovat ilman saalista.

 

Ilta pimenee ja saan kalan melkein reiästä, mutta jäänreuna pelastaa kalan. Toinenkin tärppi, mutta ei pysynyt. Muutama tärppi muillakin, paikkakuntalaisille yksi kala ylös.

 

Juha ilmestyy hämärästä puolikahdeksan aikaan kala repussaan ja keräilemme kamppeemme kasaan ja tallataan kotia kohti. Matti oli jossain välissä saanut toisenkin kalan, mutta hänhän onkin varsinainen specialisti yleensä määrä/ilta on seitsemän. Hän käy jäällä melkein joka ilta tammikuun alusta helmikuun loppuun.

 

Nenä punaisena rantaan ja kun saa auton lämpiämään niin helpottaa ja matkalla kahvit Rajahovissa. Yhdeksän aikaan olemme jo taas kotona yhtä reissua rikkaanpana.

 

t p

 

 

Kuukauden kalajutut: Tammikuun kalareissu

Tammikuun viimeisen lauantain pilkkireissu suuntautui kirkkaana 18 asteen pakkaspäivänä Sunisenselälle Varpun ja Pohjosen Juhan kanssa.

 

Tarkoituksena oli mennä Taipalsaarelle Väinölään, mutta siellä ei ollut edes ketunjälkiä, niin vaihdoimme lähtöpaikaksi Tyysterniemen uima- ja venerannan.

 

Jäät on tällä hetkellä tosi petolliset, vaikka ollaan jo tammikuun lopussa. Jäälle on kertynyt eristeeksi lumikuorma joka estää kunnollisen jäätymisen. Lisänä vielä Pien Saimaalla vedennousu joka syö jäätä myös altapäin. Varovainen saa jäällä liikkuessa olla, sillä paikoin sitä ei ole kuin muutama sentti lumen alla.

 

Lauantaina kuitenkin tiedettiin mihin mennä ja kellon lähestyessä yhdeksää Juha haki meidät kyytiinsä.

 

Jäälle päästiin Tyysterniemen rannasta tosi hyvin, sillä verkkomiesten polku näytti turvallisen reitin selälle. Selältä löytyikin lupaava tumma läntti ja pitkä railo jota koluttiin vähän aikaa huonoin tuloksin. Juha kävi railoa järjestelmällisesti läpi, jäätä railon kohdalla oli n. 25 senttiä.

Poikkesimme Varpun kanssa reitiltä edellisviikonlopun rei'ille ja kuinkas ollakaan välissä oli kohta jossa jäällä oli vettä melkein polviin ja lumen ja veden alla jäätä n. 5-8 senttiä.

 

Kalat olivat passiivisia koko päivän, joitain yksittäisiä reikiä lukuunottamatta ja saalis jäi aika kehnoksi. Juha onnistui muutaman isomuksen saamaan ja Varpukin yhden. Allekirjoittanut joutui tyytymään muutamaan pieneen sinttiin.

 

Päivä oli kuitenkin mitä kaunein ja pakkanenkaan ei haitannut. Hyvät varusteet on tietysti kaikessa a ja o.

 

Kolmen tunnin jälkeen luovutimme ja totesimme ykskantaan ettei tänään kala syö. Muuta porukkaa jäällä ei juuri ollut, pari pilkkijää, muutama koiran ulkoiluttaja ja yksi uhkarohkea moottorikelkkailija.

 

t ptu

 

 

Kuukauden kalajutut: Tähän aloitetaan uusi juttusarja eli kuukauden kalajutut

Seuran jäsenillä on mahdollisuus julkaista omia kalajuttuja tällä sivulla. Laita juttusi (myös valokuvia) seuran sihteerille niin julkaisemme niitä vuoden aikana.

 

Juttusarja aloitetaan avaamalla seuran puheenjohtajan blogi tästä linkistä...

 

Kuukauden kalajutut: Elokuun urheilukalastaja

Imatralla asuva Juho Korhonen kertoo harrastaneensa sukeltamista lapsesta saakka, ensikontaktit ja lajin opettelu tapahtuivat äidin kanssa. Hieman myöhemmin harrastus jalostui myös vedenalaisen maailman valokuvaukseen, erilaisten esineiden etsintään vesistöjen pohjalta sekä sukelluskalastukseen. Seuraava haastattelu sekä liitteenä nähtävät valokuvat ovat kuluvan vuoden heinäkuulta.

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Maaliskuun urheilukalastaja

Seuramme nuorin jäsen, yksitoistavuotias Onni Larisuo muutti pari vuotta sitten Rovaniemeltä Imatralle, Kemijoen rannasta Vuoksen partaalle.

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Helmikuun urheilukalastaja

Kuukauden urheilukalastaja Maritta Pulli odottaa kesää

Tapaamme eräänä tammikuun iltana Lappeenrannan Kiviharjun kaupunginosassa, Maritan asunnossa. Lähimmät kuulumiset vaihdettuamme keskustelu kääntyy kalastusasioihin. Ennen kuin varsinainen haastattelu ehtii alkaakaan, pyydystämme, puheissamme siis, monet ahvenet ja särjet. Myös Maritan aviomies Asko osallistuu intensiivisesti keskusteluun. Mieliin palaavat viime kesän edesottamukset kilpailunäyttämöiltä, välillä katkeaa tapsi, kala tippuu viime hetkellä rantakivikkoon(niitä kuulemma putosi ”ihan liian monta”) useimpina hetkinä kuitenkin on mukavaa.

» Lue lisää...

 

Kuukauden kalajutut: Tammikuun urheilukalastaja

Tammikuun urheilukalastajana esittelemme Joutsenossa asuva Jari Hartikaisen.

 

Jari on 39-vuotias Lappeenrannan pilkkijät ry:n jäsen ja tällä hetkellä myös seuran hallituksen jäsen. Hän työskentelee kotipaikkakunnallaan sahatyöntekijänä.

 

» Lue lisää...